Suuret lämpötilavaihtelut Suomessa

Suomi on hyvin pitkä maa, jossa saattaa maan sisällä olla useiden kymmenten asteiden lämpötilaero pohjoisimman ja eteläisimmän kolkan välillä. Tätä ilmiötä pidetään aivan luonnollisena. Kukaan ei erityisemmin ihmettele säätiedotusta, jossa kerrotaan Lapin paukkuvista pakkasista ja etelän tai lounaisen saariston useista lämpöasteista.

Kevät saattaa alkaa länsirannikolla kaksi kuukautta aikaisemmin kuin pohjoisimmassa Suomessa, mikä kertoo, että maantieteelliset vaihtelut lämpötilassa saattavat olla huomattavan suuria.

Sääolosuhteista johtuvat lämpötilavaihtelut

Jotta asia ei olisi näin yksinkertainen, vaikuttavat lämpötilaan ja sen vaihteluihin monet seikat maantieteellisen sijainnin ohella. Vaikka voidaan karkeasti yleistäen sanoa, että pohjoisessa on tavallisesti kylmempää kuin etelässä, ei tilanne suinkaan läheskään aina ole sellainen. Esimerkiksi Utsjoki-Kevon säämittausasemalla on useana kesänä mitattu koko Suomen helle-ennätys, ja kyseessä on yksi maan pohjoisimmista sääasemista.

Näihin säästä johtuviin lämpötilavaihteluihin vaikuttavat ennen kaikkea tuulet ja pilvisyys. Lisäksi sitä muokkaavat niin sanotut kylmät ja kuumat säärintamat. Kesällä pilvisyys estää ilmamassojen ja maanpinnan lämpenemisen. Pilvisillä alueilla mitataan huomattavasti viileämpiä lämpötiloja kuin alueilla, joilla aurinko pääsee vapaasti lämmittämään ilmaa ja maata.

Talvella lyhyen tai jopa olemattoman päivän aikana tilanne on aivan toinen, sillä pilvisyys tietääkin ilman lämpenemistä. Pilvipeite nimittäin estää lämmön haihtumisen maapallon pinnalta avaruuteen, minkä johdosta lämpötila pääsee pilviverhon alla nousemaan.

Kirkkaat talvipäivät saattavat siis olla huomattavasti pilvisiä talviöitä kylmempiä. Tämä tilanne on lähellä päiväntasaajaa asuvan näkökulmasta varsin outo. Siellä päivä on aina yötä lämpimämpi.

Pilvirintamia tarkkaillaan

Koska pilvisyydellä on talvella ratkaiseva vaikutus lämpötiloihin, pyritään sääennusteissa tarkkailemaan juuri pilvirintamien kehitystä. Pilvisyyden ennustaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa, mistä seuraa, että talvella lämpötilojen ennustaminen saattaa mennä pahastikin pieleen.

Pilvisyydellä on oleellinen vaikutus lämpötilan vuorokausivaihtelun tasaamiseen. Paksun pilvimassan alla saattaa yön ja päivän lämpötiloissa talvella olla vain muutaman asteen ero. Aivan keskellä kesää, kun auringon säteily on voimakkainta, on vuorokausivaihtelu huomattavaa myös tasaisen pilvisyyden jatkuessa. Tämä johtuu siitä, että riittävän runsas auringon säteily pääsee lämmittämään ilmamassaa pilvipeitteen läpi.

Vuorokautinen lämpötilavaihtelu

Suomalaisille päänvaivaa tuottaa etenkin pukeutumista koskevissa asioissa tilanne, jossa saman paikkakunnan vuorokautinen lämpötilavaihtelu on huomattavan suurta. Tällaiseen asiaan ei Suomessa ole totuttu samaan tapaan kuin lähellä päiväntasaajaa sijaitsevilla alueilla. Siellä on varsin tavallista, että yölämpötila laskee jopa lähelle nollaa tai sen alapuolelle, vaikka päivällä varjossa voi olla nelisenkymmentä astetta lämmintä. Tällaisia lähes 50 asteen vuorokautisia lämpötilaeroja meillä Suomessa ei olekaan lainkaan.

Kevättalvella saattaa vuorokauden lämpötiloissa pohjoisessa Suomessa jopa 20 asteen ja eteläisessäkin Suomessa 12 asteen vaihtelu. Tällöin kyseessä on päiväntasaajaltakin tuttu yö- ja päivälämpötilan vaihtelu, joka johtuu auringon säteilyn lisääntymisestä auringon noustessa ja vähentymisestä auringon laskiessa.

Alueet altistuvat lämmölle eri tavoin

Aamulla töihin tai kouluun lähtiessä joutuu pukemaan päälleen riittävästi pakkaskeliä varten. Iltapäivällä kotimatkalla saakin sitten hikoilla, jos ei uskalla riisua takkia tai kulkea paljain päin. Jokainen vanhempi tietää, että esimerkiksi pienten lasten pukeminen päiväkotiin on juuri keväällä huomattavan vaikeaa suuren vuorokautisen lämpötilavaihtelun vuoksi.

Lapissa vaihtelu on suurimmillaan pilvettömillä aluilla, joilla auringon säteilyn vaikutuksesta lämpötila saattaa hyvinkin nousta nollan tuntumaan, vaikka pitkän yön aikana pakkasta on ollut jopa 20 astetta. Lapissa vuorokausivaihtelu on selkeästi suurimmillaan maaliskuussa.

Etelässä vaihtelu ei lyhyemmästä yöstä johtuen pääse muodostumaan yhtä suureksi kuin Lapissa, mutta keväällä päivälämpötila saattaa kohota jopa lähelle kymmentä astetta, vaikka yöllä olisi vielä pikkupakkasia. Etelässä vuorokausivaihtelu pysyy lähes samana läpi valoisan vuodenajan. Keväällä vaihtelussa on vain pieni nousu.